1. Intro

Heips!

Jatkan nyt pitkän tauon jälkeen sims-tarinan kirjoittamista. Viimeinen sims-tarinani loppui jo 3 osan kohadalla, koska sims lakkasi toimimasta. Toivon, että tämä Legacy etenisi vähän pidemmälle. Tiedän jo nyt, että en millään saa tarinaa 10 sukupolveen asti, mutta yritän tehdä tästä niin hyvän ja pitkän kun pystyn.  Voin jo nyt tunnustaa että sääntöjä en tule paljoakaan noudattamaan enkä laske pisteitä.  Tästä ensimmäisestä osasta tuli nyt vähän lyhyt, mutta ensikerralla pidempi osa sitten. Vanhan blogin linkinvaihtajat laitoinkin ja linkinvaihtoa  kannattaa kysyä :D

Intro

 Kahvinkeitin reistasi, niinkuin aina ennenkin. Kahvi valui hitaasti kuppiin, kuin ärsyttääkseen minua.

 

 Minulla oli jo hieman kiire työhaastatteluun, mutta huonosti nukutun yön jälkeenen pärjäisi ilman joka-aamuista kahviani. En myöskään halunnut, että nukahtaisin työhaastatteluun, koska se olisi unelmien työ.

Olin jo pikkulapsena unelmoinut näyttelijän urasta ja nyt minulla vihdoin oli mahdollisuus aloittaa ura elokuva-alalla. Tässä pikkukaupungissa ei jokapäivä saanut tälläistä mahdollisuutta.

Yritin hörppiä kuumaa kahvia mahdollisimman nopeasti. Nautiskelin loppukahvin ja jäin ihailemaan kaunista ilmaa ja ikkunasta sisään tulvivaa lämmintä aamuaurinkoa.

Liian myöhään tajusin, että olin jo pahasti myöhässä. Paikka ei kuitenkaan ollut kovin  kaukana joten päätin juosta paikalle ja hoitaa aamulenkin siinä samalla.

 Kävellessäni kaikkien lavasteiden ja suurien kameroiden ohitse unohduin ihailemaan maailmankuulun näyttelijän elämää. Hetken harhailun jälkeen löysin kuitenkin toimiston jossa minua jo odoteltiin.

Puolen tunnin päästä haastattelu oli ohi, onneksi. Sekosin liian monta kertaa sanoissani ja unohdin kaiken mitä minun olisi pitänyt sanoa, sekä meinasin kaataa kahvipannun haastattelijan päälle. Uskon kyllä, että kyvystäni lukea ajatuksia oli jotain hyötyä, jokatapauksessa paikka oli nyt minun. Unohduin taas unelmoimaan maailmankuuluja näyttelijöitä ja kaikkea sitä mitä saisinkaan tämän työn kautta kokea, mutta kiljuva nälkä palautti minut takaisin maan päälle.

Kotona odottava tyhjä jääkaappi ja suuri tiskivuori eivät houkutellut. Päätin suunnata lähimpään drinksubaariin, vaikka vihasinkin baarien rasvaisia ja huonosti valmistettuja ruokia. En ollut ennen käynyt täällä, tätä paikkaa oli kuitenkin kehuttu niin paljon, että pakkohan sitä on kokeilla.

  Baari oli sisältä ihan siisti ja viihtyisä. Ihmisiä ei juurikaan ollut baarimikon ja minun lisäkseni. Ruokalistalla oli vaikka mitä, mutta lopulta päädyin tilaamaan lohta.

 Syömisen jälkeen tilasin drinkin ja odottelin jospa joku vielä saapuisi baariin. En oikeastaan ollut seuraa etsimässä, mutta tunsin oloni jotenkin vaivaantuneeksi kun olin ainoa asiakas.

Hetken kuluttua mies istahti viereeni. Hän vitsaili baarimikolle ja tilasi itselleenkin juotavaa. Yritin lukea miehen ajatuksia, mutta en onnistunut.

Yritin uudelleen ja uudelleen, mutta en millään pystynyt lukemaan tämän ajatuksia. Katselin miestä vaivihkaa sivusilmällä ja verenpunaisista silmistä tajusin, että hän oli vampyyri. Olin aina pystynyt lukemaan ihmisten ajatuksia, mutta sama ei ilmeisesti pätenyt vampyyreihin.

Mies tuijotti minua, mutta en uskaltanut tuijottaa takaisin. En ollut koskaan ennen tavannut vampyyria, olin vain kuullut tarinoita kaikesta siitä mihin ne pystyvät ja täytyy myöntää, että taisin pelätä häntä.

Pitkän tuijottelun jälkeen mies aloitti keskustelun. Uskalsin vihdoin katsella tarkemmin tätä enkä meinannut saada katsettani irti niistä teräsvistä kulmahampaista ja verenpunaisista silmistä.

Vampyyri, Jack paljastui loppujen lopuksi ihan mukavaksi persoonaksi ja olisin voinut jutella hänen kanssaan, vaikka kuinka kauan.

Loppuillasta minäkin uskaltauduin kokeilemaan kuplakonetta ja pelkoni kuihtuivat pois kun tutustuin paremmin Jackiin.

Nautin ehkä liiankin paljon Jackin seurasta ja tämä oli varmasti paras ilta aikoihin. Jack oli kuitenkin vampyyri.

~