2. Bad news

Bad news

 Seuraavat päivät kuluivat nopeasti töiden parissa. Uusi työ oli pitänyt minut kiireisenä ja päivät koostuvaitkin nykyään aikaisesta herätyksestä, suuresta määrästä kahvia ja pitkästä työpäivästä.

Pienessä toimistossa on vain kaksi työpöytää joista toinen on minun ja toinen on Alicen. Toimistotyötkin ovat sujuneet paljon paremmin kuin olin kuvitellut.

Työkaveristani Alicesta on tullut nykyään varmasti paras kaverini. Alice myös tietää kaupungin parhaat juorut ja pitää minut aina ajan tasalla.

Olin koko viikon työskennellyt toimistossa joka on erittäin tylsää, mutta jonakin päivänä pääsisin jo kuvauksiin avustamaan näyttelijöitä.




***

Perjantaina koitti vihdoin vapaapäivä. Tarkoituksena oli kerrankin nukkua mahdollisimman pitkään, mutta olin liian tottunut aikaiseen herätykseen joten nousin melko aikaisin.

 Hörpin kuumaa kahvia ja yritin keksiä mitä voisin tehdä tänään. Työpäivinä ei ikinä tarvinnut keksiä mitään tekemistä, koska olin niin vähän aikaa toimettomana.

En keksinyt parempaakaan tekemistä, joten aloitin pesemällä keittiön tasot.

Keittiön siivoamisen, kahvinkeittimen korjaamisen ja tiskaamisen jälkeen iski todellinen tylsyys. En vain yksinkertaisesti keksinyt mitään tekemistä ja tässä pienessä mökinpahasessa oli niin tylsää ja..yksinäistä.

Minulla ei juurikaan ollut ystäviä täälläpäin ja Alicekin olisi tänään töissä. Päätin suunnata läheiseen baariin. En tiedä millaisia ihmisiä siellä olisi, ehkä muita yksinäisiä seuranhakijoita tai puliukkoja.

***

Niinkuin arvata saattoi, paikka oli vielä tyhjillään. Etsin itselleni sopivan paikan sohvalta ja seurasin baarimikon puuhia. Ehkä joku vielä ilmestyisi, kun hetken vain odottelisin.

 

 Puolen tunnin odottelun jälkeen Jack ilmestyi baariin. Hän ei yhtään epäröinyt istua viereeni ja näytti yllättyneeltä nähdessään minut, joten hänkin varmaan muisti minut.

 'Täällähän on aika kuollutta, minä kun luulin, että tämä on suosittu paikka' Jack aloitti

' Mmm' vastasin

Hetken hiljaisuuden jälkeen juttelu lähti paremmin käyntiin. Jack kyseli paljon kaikenlaista minusta, mutta onnistui välttelemään minun esittämiäni kysymyksiä.

***

 Jack lähti hakemaan lisää drinkkejä, vaikka olin vannonnut, että en joisi enää enempää. Päässäni jomotti , mutta join drinkkini mukisematta ja toivoin, että Jack ei toisi enää montaa drinkkiä. 

 Muutama muukin ihminen oli valunut baariin illan myötä. Tunnelma oli kuollutta, mutta silti tuntui, että ihmiset liikkuivat nopeasti. Jack laski shotin sohvalle ja yritin kumota sen.

 Join shottiani. Silmissäni vilisi toden teolla ja päässäni jomotti entistä kovemmin. 

Kaikki alkoi tuntua entistä oudommalta kun tunsin Jackin kylmät kädet kyljelläni ja hänen kylmät huulet omillani.

 ***

 Ulkona oli jo pimeää kun astelin baarista ulos. Tähdet valaisivat sinertävää taivasta. Kuinkakohan kauan olin ollut täällä? Minulla ei tosiaankaan ollut hajuakaan siitä mitä kello oli.

 Kävelin hitaasti ja kirosin, että  olin laittanut aivan liian korkeat korkokengät. Pienikin kompastuminen ja makaisin maassa. Jack oli kannoillani ja minulla ei ollut hajuakaan mihin olin menossa, varmaankin etsisin seuraavaksi taksin.

'Melanie, mä voin viedä sut kotiin' Jackin ääni kuului takaapäin

Lause kuullosti minun mielestäni enemmän käskyltä kuin pyynnöltä joten jätin vastaamatta ja seurasin Jackia autolle.

Sitten...pimeni. 

 ***

Seuraavana aamuna olisin mielummin kuollut kuin herännnyt. Hirveä nälkä kouri vatsaani ja pakotti kuitenkin nousemaan. Päässäni jomotti vieläkin ja olin nukkunut vain muutaman tunnin.

Ruokahaluni oli tiessään, mutta kamala nälkä kouri vatsaani joten söin pakosta muroja, jotka maistuivat sahanpurulta. Kurkkuni oli rutikuiva ja jouduin nielaisemaan murot muutamaan kertaan ennen kuin sain ne alas. Yht-äkkiä vatsassani alkoi velloa. Nousin hieman liian nopeasti ja ryntäsin vessaan.

Ehdin juuri ajoissa ja varmasti kaikki mitä olin viimeisen päivän aikana syönyt nousi ylös.

Loppupäivä kului vessan kylmällä lattialla. Join muutaman kupin kahvia, oksensin ja istuin lattialla. Viimeyö palasi pakostakin mieleeni, vaikka en halunnutkaan ajatella sitä.

Mieleeni palasi heti Jackin terävät kulmahampaat, punaiset silmät ja kylmä iho ja se kuinka epäluonnolliselta hän vaikuttikaan.

***

Muutaman kuukauden päästä suuret uutiset selvisivät. Tunnustelin vatsaani ja yritin selventää ajatuksiani. Olin raskaana, mutta voisihan asiat pahemminkin olla, vai voisivatko?

***

1. Intro

Heips!

Jatkan nyt pitkän tauon jälkeen sims-tarinan kirjoittamista. Viimeinen sims-tarinani loppui jo 3 osan kohadalla, koska sims lakkasi toimimasta. Toivon, että tämä Legacy etenisi vähän pidemmälle. Tiedän jo nyt, että en millään saa tarinaa 10 sukupolveen asti, mutta yritän tehdä tästä niin hyvän ja pitkän kun pystyn.  Voin jo nyt tunnustaa että sääntöjä en tule paljoakaan noudattamaan enkä laske pisteitä.  Tästä ensimmäisestä osasta tuli nyt vähän lyhyt, mutta ensikerralla pidempi osa sitten. Vanhan blogin linkinvaihtajat laitoinkin ja linkinvaihtoa  kannattaa kysyä :D

Intro

 Kahvinkeitin reistasi, niinkuin aina ennenkin. Kahvi valui hitaasti kuppiin, kuin ärsyttääkseen minua.

 

 Minulla oli jo hieman kiire työhaastatteluun, mutta huonosti nukutun yön jälkeenen pärjäisi ilman joka-aamuista kahviani. En myöskään halunnut, että nukahtaisin työhaastatteluun, koska se olisi unelmien työ.

Olin jo pikkulapsena unelmoinut näyttelijän urasta ja nyt minulla vihdoin oli mahdollisuus aloittaa ura elokuva-alalla. Tässä pikkukaupungissa ei jokapäivä saanut tälläistä mahdollisuutta.

Yritin hörppiä kuumaa kahvia mahdollisimman nopeasti. Nautiskelin loppukahvin ja jäin ihailemaan kaunista ilmaa ja ikkunasta sisään tulvivaa lämmintä aamuaurinkoa.

Liian myöhään tajusin, että olin jo pahasti myöhässä. Paikka ei kuitenkaan ollut kovin  kaukana joten päätin juosta paikalle ja hoitaa aamulenkin siinä samalla.

 Kävellessäni kaikkien lavasteiden ja suurien kameroiden ohitse unohduin ihailemaan maailmankuulun näyttelijän elämää. Hetken harhailun jälkeen löysin kuitenkin toimiston jossa minua jo odoteltiin.

Puolen tunnin päästä haastattelu oli ohi, onneksi. Sekosin liian monta kertaa sanoissani ja unohdin kaiken mitä minun olisi pitänyt sanoa, sekä meinasin kaataa kahvipannun haastattelijan päälle. Uskon kyllä, että kyvystäni lukea ajatuksia oli jotain hyötyä, jokatapauksessa paikka oli nyt minun. Unohduin taas unelmoimaan maailmankuuluja näyttelijöitä ja kaikkea sitä mitä saisinkaan tämän työn kautta kokea, mutta kiljuva nälkä palautti minut takaisin maan päälle.

Kotona odottava tyhjä jääkaappi ja suuri tiskivuori eivät houkutellut. Päätin suunnata lähimpään drinksubaariin, vaikka vihasinkin baarien rasvaisia ja huonosti valmistettuja ruokia. En ollut ennen käynyt täällä, tätä paikkaa oli kuitenkin kehuttu niin paljon, että pakkohan sitä on kokeilla.

  Baari oli sisältä ihan siisti ja viihtyisä. Ihmisiä ei juurikaan ollut baarimikon ja minun lisäkseni. Ruokalistalla oli vaikka mitä, mutta lopulta päädyin tilaamaan lohta.

 Syömisen jälkeen tilasin drinkin ja odottelin jospa joku vielä saapuisi baariin. En oikeastaan ollut seuraa etsimässä, mutta tunsin oloni jotenkin vaivaantuneeksi kun olin ainoa asiakas.

Hetken kuluttua mies istahti viereeni. Hän vitsaili baarimikolle ja tilasi itselleenkin juotavaa. Yritin lukea miehen ajatuksia, mutta en onnistunut.

Yritin uudelleen ja uudelleen, mutta en millään pystynyt lukemaan tämän ajatuksia. Katselin miestä vaivihkaa sivusilmällä ja verenpunaisista silmistä tajusin, että hän oli vampyyri. Olin aina pystynyt lukemaan ihmisten ajatuksia, mutta sama ei ilmeisesti pätenyt vampyyreihin.

Mies tuijotti minua, mutta en uskaltanut tuijottaa takaisin. En ollut koskaan ennen tavannut vampyyria, olin vain kuullut tarinoita kaikesta siitä mihin ne pystyvät ja täytyy myöntää, että taisin pelätä häntä.

Pitkän tuijottelun jälkeen mies aloitti keskustelun. Uskalsin vihdoin katsella tarkemmin tätä enkä meinannut saada katsettani irti niistä teräsvistä kulmahampaista ja verenpunaisista silmistä.

Vampyyri, Jack paljastui loppujen lopuksi ihan mukavaksi persoonaksi ja olisin voinut jutella hänen kanssaan, vaikka kuinka kauan.

Loppuillasta minäkin uskaltauduin kokeilemaan kuplakonetta ja pelkoni kuihtuivat pois kun tutustuin paremmin Jackiin.

Nautin ehkä liiankin paljon Jackin seurasta ja tämä oli varmasti paras ilta aikoihin. Jack oli kuitenkin vampyyri.

~